Jälleen blogi jatkuu vierailijan kirjoittamana. Tällä kertaa pääsin avaamaan Galddoaiville täysin uuden aktiviteetin, eli Joulutunturivaelluksen. Joka toki sekin sisälsi paljolti kalastusta. Suuret kiitokset koko Krogeruksen perheelle reissusta ja Roosalle blogikirjoituksesta.
Kun kalastuslomaa oli jo takana muutama päivä niin tapahtui seuraavaa.
Päivärauhoituksen alkaessa Neidenjoella vaihdettiin kahluukengät vaelluskenkiin ja vavat kevyempiin. Pakattiin edellisillan titin fileet, kahvivehkeet ja pintaperhot sekä nostettiin kahden ja puolen vuoden ikäinen Akseli kantorinkkaan. Olemme lähdössä etsimään Aten opastuksella taimenta tunturin puroista ja järvistä. Lähdimme vaeltamaan Näätämö Gatewayn pihasta ja ensimmäiselle paikalle oli muutaman kilometrin matka upeassa luonnossa. Matkalla oli upeita männiköitä, tunturikoivikkoja pienine puroineen ja valtavasti mustikoita.
Ensimmäiselle kalapaikalle saavuttuamme huomasimme heti rantakallion kupeessa ison taimenen. Harmillisesti se ei huolinut pinturia – taisi huomata meidät ennen kuin me huomasimme sen. Nälkä alkoi jo kurnia vatsassa joten teimme järven rantaan tulet ja laitoimme lohen loimuttumaan. Ei voisi parempaa päivällispaikkaa olla! Upea kirkasvetinen järvi jonka takana näkyy paljaita tunturinhuippuja. Kala oli kaikkien mieleen ja Akselikin sanoi että oli todella “naminamia”.
Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta aika tuulinen. Pelkäsimme että kalat eivät olisi kovin aktiivisia. Ruokailun aikana emme nähneet tuikin tuikkia järvessä. Aloimme kalastamaan ja heti Akulla nappasi! Nätti tunturin taimen nousi hanakasti pintaperhoon ja pääsi ihastelun jälkeen takaisin vapauteen. Samassa kohdassa isompikin kala yritti perhoon, mutta ei jäänyt kiinni.
Jatkoimme matkaa seuraavalle kalapaikalle ihastellen upeita maisemia. Puron niskalla näimme pari pienempää taimenta jotka olivat hyvin säikkyjä. Aloimme kalastaa puron yläpuolista lampea josta jokainen sai taimenet. Nuori poro kävi Akselin iloksi ihmettelemässä meitä kummia kalastajia lammen toisella puolella.
Jätimme ylimääriset kantamukset lammen rantaan ja lähdimme huiputtamaan läheistä Joulutunturia. Pitihän siellä käydä kun olimme jo niin lähellä! Tuuli alkoi olla jo aika puuskainen ja saderintama lähestyi. Eli äkkiä ylös. Pääsimme laelle juuri ennenkuin ensimmäiset pisarat tippuivat taivaalta. Akseli etsi tonttuja tunturin laelta sillä aikaa kun me ihastelimme maisemaa. Harmillisesti näkymä ei ollut paras mahdollinen saderintaman takia, eikä tulipaikalle kehdannut jäädä kahvittelemaan. Mutta ehdottomasti kannatti urheilla ylös asti katsomaan vaikuttavaa ja karua luontoa.
Tunturin laelta vaelsimma takaisin ensimmäiselle kalapaikalle mielessämme iso taimen jonka näimme. Järven rannalla keittelimme kahvit ja söimme välipalaa. Jatkoimme kalastusta ja Akselikin halusi kovasti onkia. Eli äiti heitti pinturit veteen rannan tuntumaan ja Akseli sai “onkia”. Taimen haki perhon, mutta suureksi harmiksi tartutus oli hieman huono. Akselin omin sanoin “ei kalaa, pois”.
Lähdimme pikkuhiljaa kalastellen takaisinpäin. Matkalla saimme vielä tapahtumia ja pari taimenta haaviin asti. Päivä oli erittäin upea! Näätämön vaihteleva luonto ja kalavedet antoivat parastaan. Osaavan oppaan, Aten, kanssa siitä sai kaiken mahdollisen irti lyhyelläkin vierailulla tunturiin. Kiitos Atte ja Galddoaivi Safaris!
2018?????